Lumivuoren kissala on pieni kotikissala, eli kaikki kissamme elävät talossamme täysivaltaisina perheenjäseninä ja heillä on pääsy talon kaikkiin huoneisiin, ainoastaan emälle ja pennuille rauhoitetaan yksi huone käyttöönsä ensimmäisten viikkojensa ajaksi. 

Kissamme elävät koira- ja lapsilauman keskellä (kasvatan myös cavalier kingcharlesinspanieleita sekä pomeranioita FCI:n alla kennelnimellä Himalayan Stars), joten uusiin koteihin lähtiessään pennut ovat tottuneet 7-18-vuotiaisiin lapsiin sekä myös koiriin. Meillä kasvaneet pennut sopivat siis erityisesti lapsiperheisiin, koiraperheisiin ja toki myös ihan aikuisten talouteen sekä ensimmäiseksi kissaksi. Osa pennuistamme syntyy tarkkaan valituissa sijoituskodeissa, joissa pennut ovat perheensä silmäteriä ja hoito siten myös aivan ensiluokkaista. Kollien kanssa suosin sijoituskoteja ja yhteistyö heidän kanssaan onkin sujunut mutkitta.

Mikään maailmassa ei ole yhtä lumoavaa, kuin seurata minkälaisia yksilöitä ja persoonia pennuista kasvaa, nähdä ne pienet edistysaskeleet, kun pennut oppivat joka päivä jotain uutta ja ihmeellistä ja koen olevani erittäin etuoikeutettu, kun saan jakaa arkeni näiden suloisuuksien kanssa. Ja voi miten viisas on ihan ensikertalainenkin kissaemo kaikkine luontaisine vaistoineen ja miten huolellisesti ja kärsivällisesti emo pieniään hoivaa. Pentuhuoneen lattialla tulee vietettyä tunti jos toinenkin emoa ja pentuja seuraten.

Lumivuoren birmat ovat useimmiten puheliaita ja äärimmäisen ihmisrakkaita sekä todella seurallisia. Näiden kanssa saa siis helpostikin keskustelun aikaiseksi ja heiltä löytyy varmasti mielipide asiaan kuin asiaan. Kasvatuksessani suosin linjoja, joissa tiedän olleen useampia pitkäikäisiä yksilöitä ja henkilökohtaisesti kohdistan huomioni jalostuskissoissani ensisijaisesti terveyteen ja terveyden lisäksi myös pentumäärään, kissan kokoon ja siihen, että emät synnyttävät pääsääntöisesti itse, eivätkä keisarinleikkaukset ole heille normaaliin synnytykseen kuuluva elementti. 

Yhdistelmäni ovat harkittuja ja jokainen yhdistelmä on sellainen, josta voin hyvin jättää jälkipolvea myös omaan kasvatukseeni. Ensisijaisesti lähdenkin liikkeelle siitä, että pentue saatetaan alulle hyviä jalostuskissoja yhdistelmästä odottaen.  

Suurperheen äitinä minun on ollut pakko priorisoida ajankäyttöäni ja harrastaminen, eli näyttelyt omien kissojen kanssa on valitettavasti toistaiseksi jäänyt, mutta kaikkien meidän kissojen takana on kyllä niitä näyttelyissäkin menestyneitä yksilöitä. Ja mikäänhän ei tietenkään estä kasvattieni näyttelyttämistä, vaikkei se olekaan edellytys saadakseen pennun meiltä, kauniita rotunsa edustajia ovat kaikki.